Vuonna 1647 kuningatar Kristiina lahjoitti Oulun kaupungille useita kaupungin ympäristön maatiloja. Ne ovat jatkuvasti asuttuja ja viljeltyjä taloja, ja vuonna 1686 ne peruutettiin takaisin, niiden joukossa kaksi Kiviniemeä. Toisesta Kiviniemestä tuli Jaakola ja toisesta Klemola (Nokela).

Kleemolan tilasta on vanhimpia tietoja 1600-luvulta, jolloin se aluksi esiintyy maakirjassa Clemola-nimisenä. Sittemmin nimi on muotoutunut Klemolaksi ja viimein Kleemolaksi. Omistajista alkaa löytyä tietoja Ison vihan jälkeen. Yksi vanhimmista tiedossa olevissa isännistä on Michel Clemola ja hänen vaimonsa Anna (1723-1756). Sen vuosisadan lopulla sukunimenä esiintyy jo Klemola ja 1800-luvun loppupuolella myös Kleimola ja Kleemola. Omistus kulki sitten suvussa; myöhemmin tilan osti kauppias Uhlström. Silloin talo sai komean hirsiaitan, joka vieläkin on olemassa. Sen yläluukun yläpuolella olevaan hirteen on tehty kaiverrus, n. 5 mm:n levyistä ja syvyistä uraa, n. 20 cm korkeaa ja pari metriä pitkää (suomeksi: rakennettu Johan Uhlströmin toimesta v. 1776). Näihin aikoihin kaikki vähänkin merkittävät kaupungin ympäristön maatilat joutuivat Oulun kauppiaiden omistukseen.

Uhlströmin kuoltua Kleemolan tilan omisti v.1802-1811 hänen leskensä, joka myi sen silloiselle Oulun kaupungin viskaalille eli järjestyksen ylläpitäjälle Abel Timmingille. Timming oli myös Oulun linnan komentaja ja arvoltaan ritari. Tämä tilanomistaja rakensi Kleemolan uuteen asuun mm. niin komean salin, ettei missään muussa seutukunnan maalaistaloissa ollut sen veroista. Hienoja kutsuja ja komeita ylellisiä juhlia sen ajan tavan mukaan tässä Kleemolan salissa pidettiin. Talon ympärille istutettiin kartanotyylinen puisto. Timming harrasti myöskin maanviljelystä ja karjanhoitoa ja rakennutti v.1813 valmistuneen suuri kivinavetan. Vuosiluku on vieläkin näkyvissä navetan seinässä. Perimätiedon mukaan oli tätä navettaa rakentamassa niin paljon miehiä, että heillä kului mm. nelikko silakoita päivässä. Kuuluisuutensa tämä navetta saavutti silloin, kun siinä pidettiin keisari Aleksanteri I:n kunniaksi juhla hänen matkatessaan Kainuussa ja Pohjanmaalla.

Sitten rupesi aika muuttumaan niin, että kauppiaat luopuivat maatiloistaan. Tulipa sitten v.1821 taloon Utajärveltä pienikokoinen emäntä, suuren lapsiparven äiti. Hän laski konttinsa ja lähti puhuttelemaan talon herraa kysyen tältä rohkeasti: ”paljoko talo maksaa?” - ”Niin paljoko maksaa” kertaili ylpeä ritari, mittaillen katseellaan kysyjän vaatimatonta ulkoasua. – ”Olen ajatellut saada tällä talolla 4000 ruplaa.” Emäntä laittoi konttinsa pöydälle ja luki ritarille 4000 ruplaa. Tämä urhoollinen ostaja oli Brita Pyykkö, synt.1777.

Oulun palon (1822) seurauksena Oulun kirkko jäi ilman pappilaa. Sen aikaa kun uutta pappilaa rakennettiin, kirkkoherra asui Kleemolassa vuokralla.

Brita-muori oli tutustunut Savon herännäisyyteen ja tämän uskonsuunnan suuri profeetta Paavo Ruotsalainen oli usein kutsuttuna vieraana Kleemolassa. Paavo Ruotsalainen järjesti Kleemolan navetassa puhetilaisuuksia, joihin Oulun seudun heränneet kokoontuivat.

Britan vanhetessa jaettiin tilan kolmeksi osaksi nimeltään Kleemola, Nokela ja Kivelä.

Kleemolan tila tuli myyntiin, kun sen omistajat muuttivat parempiin hankkeisiin. Tilan ostivat v. 1908 kommunististen aatteiden innoittamat miehet. He halusivat perustaa kolhoosin. Naapurit ihmettelivät kolhoosin outoa menoa ja säälittelivät niitä ihmisiä, jotka toivat siihen perheensä lapsineen sekä kaiken omaisuutensa. Kolmisen vuotta kestänyt kolhoosin taru oli päättynyt silloin, kun väistämätön konkurssi lopetti yrityksen ja osakkaiden omaisuus häipyi maailman tuuliin.

Vuonna 1911 Kleemolan tilan osti maanviljelijä Jaakko Kauppila, Oulujoen Värtön talon isäntä. Tila joutui näin sivutilaksi, jona sitä viljeltiin aina viime sotiimme asti. Sitten tulivat siirtoväen pika-asutuslaki 1940 ja vielä maahankintalaki, ja Kleemolan tila sivutilana joutui niiden kohteeksi. Nyt sen tilan mailla on ainakin 50 eri omistajaa, joten aikamoinen kolhoosi se on nytkin, tosin jälleen erilainen.

Ensimmäinen Nokelan isäntä Josef (Juuso) oli hyvä isäntä ja vaurastui. Toisen isännän Juuso Juuson pojan kuoltua Nokelan tilan peri hänen ainoa poikansa Jaakko Nokela. Jaakko oli herraskainen eikä kyennyt isännäksi. Hän opiskeli opettajaksi ja oli myöhemmin Oulussa kuuluisa kuoron johtaja ja musiikkimies. Kivelän isännän suosituksesta Jaakko myi tilan sisarelleen Annalle, joka oli avioitunut naapurin tilan pojan Eemeli Jaakolan kanssa. Anna Sofia Jaakkola (1880-1980) muisti polkupyörän, sähkön, auton ja junan ensiesiintymät Oulun seudulla. Useita hänen mielenkiintoisia kertomuksiaan vanhoista ajoista on julkaistu lehdissä.

Nokelan tilaa alettiin viljellä yhdessä Jaakolan tilan kanssa. Rakennukset annettiin vuokralle. Vuokralaisina olivat mm. Tsaarin armeijan kasakat, joiden hevosia pidettiin kuuluisassa kivinavetassa. Kun Jaakolan puinen navetta ikääntyi, Annan ja Eemelin poika Toivo Jaakkola muutti lehmät Nokelan navettaan ja itsekin muutti Nokelan taloon. Toivon kuoltua talosta huolehti hänen leskensä Helmi Jaakkola, joka kasvatti lampaita, mutta suurin osa pelloista oli kesannolla (pellonvaraussopimus). Yksi tilan pässeistä, Eemeli, toimi näyttelijänä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1979.

Nykyään tilalla viljelevät ohraa ja kauraa sekä kasvattavat lampaita Toivon ja Helmin pojat Matti ja Aimo.

alkuun по-русски

Nokelan tilan historia